Muutos on käsillä: Kohopenkkien kultakausi on ohi. Vuosikausia innokkaat harrastajapuutarhurit ovat vannoneet niiden nimiin – loppujen lopuksi ne ovat käytännöllisiä, selkää säästäviä ja silmiä hivelevä lisä jokaiseen kotipuutarhaan. Nyt kuitenkin uusi suuntaus on valloittamassa alaa: istutettu sorapenkki, joka tunnetaan myös nimellä ”Gravel Garden”.
Ajatus juontaa juurensa 70-luvulle
Yli viisi vuosikymmentä sitten, 1970-luvulla, brittipuutarhuri Beth Chatto loi tämän konseptin perusidean: ”Dry Garden” eli kuivan puutarhan. Kyseessä oli puutarhajärjestelmä, joka kesti helteä ja kuivuutta paremmin kuin tuolloin tavanomaiset penkit. Samat ympäristötekijät ovat vastuussa myös nykyisestä trendistä. Kuka ei muistaisi viime vuosien kuivia kesiä tai voimakkaita hellejaksoja? Nykyään viherpeukaloiset ihmiset ajattelevat omassa kotipuutarhassaan myös sitä, miten työskennellä ilmastonmuutoksen tuomien haasteiden kanssa sen sijaan, että taistelevat niitä vastaan. He ovat myös tietoisempia omalle viheralueelleen asettamistaan vaatimuksista.
Oikea kivivalinta ratkaisee sorapenkissä
Juuri tähän sorapenkki sopii täydellisesti – se noudattaa harkittua istutuskonseptia. Kuten nimi kertoo, taikasana on sora. Ensimmäiseksi on siis tärkeää valita oikeat kivet. Asiantuntijoiden mukaan vaaleat materiaalit, kuten sora tai hiekansekainen murske, sopivat erinomaisesti. Ne heijastavat valoa ja tasapainottavat mikroilmastoa erityisen hyvin. Sen sijaan tummat kivet tai sora eivät sovellu yhtä hyvin, sillä kuumina kesäpäivinä ne lämpenevät voimakkaammin. Kesästä ja auringosta puheen ollen: sorapenkkisi tulisi sijaita lämpimässä, aurinkoisessa paikassa, jotta se pääsee täyteen loistoonsa.
Miten sorapenkki rakennetaan?
Ratkaisevaa on ennen kaikkea pohja: sen tulisi olla mahdollisimman lämmin ja mineraalipitoinen. Puutarhamaan tulisi siis sisältää runsaasti savea tai hienojakoista savea. Kun tämä vaatimus täyttyy, noin 30 senttimetrin korkuinen kerros tulisi poistaa ja pohja kuohkistaa. Jotta maaperästä tulee läpäisevämpi, kannattaa seuraavaksi sekoittaa osa siitä hiekkaan ja soraan – puutarhan maaperän laadusta riippuen. Tällä sora-, murske- tai kivipeiteellä on monia etuja: se pitää kosteuden maaperässä, estää liiallisen veden kertymisen ja vähentää rikkakasvien painetta. Siemenrikkakasvut saavat lisäksi vähän kosketusta maaperään, ne itävät huonommin ja kuivuvat nopeammin. Tämä tarkoittaa sinulle harrastajapuutarhurina: penkkiä täytyy kastella ja kitkea vähemmän kuin perinteisiä multaan tehtyjä istutuksia.
Kuivuutta kestävät kasvit soveltuvat erityisen hyvin
Rikkakasvien muodostumisen estämiseksi suositellaan ilmaa ja vettä läpäisevää puutarhakangasta. Kun viillät kankaan auki, määrität paikat, joihin kasvit tulevat kasvamaan. Ajatuksissa alkaa nyt hauskuus kasvivalinnan parissa: erityisen sopivia ovat kuivuutta kestävät lajit, kuten perennat tai ruohot. Tärkeää on, että valitsemasi kasvilajit kestävät kivipenkistä heijastuvan lämpösäteilyn. Esimerkiksi venäjänruoho tai kissanminttu ovat hyviä vaihtoehtoja. Kun olet määrittänyt kasvien paikat, tulisi vielä levittää viidestä kymmeneen senttimetrin korkuinen kerros koristesoraa tai -mursketta.
